tiistai 1. marraskuuta 2016

Moniavioisuuden historia 18: Nauvoo Expositor ja Joseph Smithin loppu

Tämä on viimeinen osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Teksti on jatkoa artikkelille Missä ovat Joseph Smithin lapset?

Josephin ja apostoli William Lawn erimielisyys alkoi taloudellisista asenteista. Lopullinen välirikko ei kuitenkaan tullut talousasioista, vaan uskottomuudesta. William Law sai tietää lokakuussa 1843, että Joseph harjoitti moniavioisuutta. Hän ei hyväksynyt sitä ja varsinkaan sen harjoittamista salassa, ja yritti saada Josephin hylkäämään sen. William yritti saada Josephin luopumaan moniavioisuudesta. William vetosi tunteikkaasti Josephiin ja kyynelsilmin halasi profeettaa vedoten, että Joseph vetäisi takaisin moniavioisuus-opin. Joseph ilmoitti ”ettei voisi tehdä sitä.”[1]

Murheissaan ja epäluuloisena William seurasi vierestä, kun Joseph jatkuvasti kasvatti vaimojensa lukumäärää. Seuraavaksi profeetta yritti lähestyä Williamin vaimoa, Janea. Profeetta tuli Williamin poissa ollessa, keskellä yötä Law:n perheen kotiin ja kertoi Janelle kuinka hänen tulisi ottaa itselleen henkivaimoja lisätäkseen omaa kirkkauttaan. Jane kieltäytyi. Tästä harmistuneena profeetta sanoi Janen puhuneen hänestä pahaa ja herjanneen häntä. William kertoi, että hänen vaimonsa ei puhuisi pahaa kenestäkään ilman syytä. William sanoi Josephin olevan valehtelija, eikä Jane. [2] [3]

Rajussa yhteentörmäyksessä johtajansa kanssa, Law vaati uudistusta ja loppua irstailulle, joka korruptoi kirkkoa. Joseph perusteli, anoi ja siteerasi Vanhaa testamenttia, mutta se oli turhaa. Law uhkasi, että jollei Joseph menisi korkeaneuvoston eteen ja tunnustaisi syntinsä ja lupaisi tehdä parannusta, hän paljastaisi Josephin viettelykset koko maailmalle. ”Olen ennemmin kirottu, kuin teen niin,”Joseph sanoi Lawn mukaan: ”Jos tunnustaisin syytökset, joita haluat kasata päälleni, se todistaisi kirkkoa vastaan siten, että se kaatuisi. ”Eikö se ole väistämätöntä joka tapauksessa?” Law vaati. ”Sitten menemme helvettiin yhdessä ja muutamme siitä taivaan ajamalla paholaisen pois! Helvetti ei missään nimessä ole sellainen paikka, jollaiseksi maailman hölmöt luulevat sen olevan, mutta päinvastoin se on melko miellyttävä paikka.” Raivoissaan profeetan pilailusta, Law kääntyi lähteäkseen pois ja sanoi katkerasti: ”Sinä voit sitten nauttia siitä, mutta mitä minuun tulee, palvelen Herraa minun Jumalaa.”[4]

Vuonna 1843 pyhät saivat vihiä siitä, että Law olisi epäsuosiossa ja kun Joseph tuomitsi Nauvoon Juudaksen, moni arvasi ketä hän syytti. Law:n yksityisesti palkkaamiensa informanttien kertoivat, että tuhoavat enkelit[5] (daniitit, joka oli salainen väkivaltaa luopioita kohtaan käyttävä järjestö) olivat saaneet käskyn salamurhata Law:n ja vaikka Joseph yksityiskohtaisesti kiisti tarinan kaupunginvaltuustossa, Law ei kuitenkaan ollut kokonaan vakuuttunut.[6] Yhdessä veljensä kanssa hän alkoi pikkuhiljaa siirtyä tyytymättömien mormonien leiriin. Siinä olivat mukana vaarnanjohtaja William Marks, korkeaneuvoston jäsen Austin Cowles, Leonard Soby, jotka kovasti vastustivat moniavioisuutta. Joukossa oli myös nuori Francis Higbee, joka ei pystynyt antamaan anteeksi profeetalle, joka julkisesti haukkui hänet irstailijaksi ja paheelliseksi Bennetin skandaalin aikaan. Myös hänen veli Chauncey oli paikalla, jonka maine Nauvoossa oli hieman parempi.[7]

Hiram Kimball oli myös valmis liittymään heidän rivistöön. Hän omisti ison osan maata joen vierestä ja oli rakentanut monta satamalaituria höyrylaivoille ja odotti keräävänsä laiturimaksut itselleen, mutta Joseph vaati, että se olisi kaupungin etuoikeus ja uhkasi julkisesti räjäyttää laiturit, jos hän ei maksaisi.[8] Myös Kimball oli suuttunut mustasukkaisuuden takia, koska Joseph oli himoinnut hänen vaimoaan Sarah:ia ja oli vuonna 1842 yrittänyt saada häntä henkivaimokseen. [9]

Toisinajattelijoiden johtaja oli tohtori ja Nauvoon legioonan kenraali Robert D. Foster, jonka murheet olivat häkellyttävän samankaltaisia kuin Kimball:in ja William Law:n. Hän oli pitkään protestoinut, kun profeetta vastusti hänen yrityshankettaan, mutta silti seurasi profeettaa hengellisissä asioissa. Eräänä päivänä 1844 Foster saapui kotiinsa yllättäen työmatkaltaan ja löysi profeetan syömässä päivällistä hänen vaimonsa kanssa. Josephin lähdettyä, Foster vaati vaimoltaan tietää syytä hänen käynnilleen. Rouva Foster kieltäytyi puhumasta. Hän tunsi mustasukkaisuutta, hermostui ja otti pistoolin esiin ja uhkasi ampua vaimonsa, jos hän ei paljastaisi kaikkea mitä profeetta oli sanonut. Harmaana ja pelokkaana, nainen oli silti hiljaa. Foster otti tuplapiippuisen pistoolin ja melodramaattisessa vimmassa asetti sen rouva Fosterin käteen ja huusi: ”puolusta itseäsi”. "Jos et kerro minulle, niin joko minä tai sinä ammut”. Tämän kuultuaan rouva Foster pyörtyi. Kun hän toipui, hän tunnusti, että profeetta oli ollut opettamassa hänelle henkivaimoisuus-oppia ja oli yrittänyt vietellä hänet.[10]

Foster kertoi tämän tarinan pienelle joukolle tyytymättömiä mormoneja, jotka olivat kerääntyneet yhteen kulmakunnan ruokakaupan luo. Siellä olivat Law:sit, Higbeet, Joseph H. Jackson ja monet muut. Se oli signaali täydellisestä tunnustuksesta. Yksi kerrallaan he heittivät varautuneisuuden pois ja purkivat sieluaan. Chauncey Higbee vannoi, että joillakin johtavilla veljillä olisi kymmestä kahteentoista vaimoa kullakin ja kuvaili kuinka he kirjoittivat kaikkien naisten nimet, jotka he halusivat naida, suureen kirjaan nimeltä ”Herran lain kirja”, jota pidettiin Hyrum Smithin luona. Kun nimet oli kirjoitettu, kirja sinetöitiin ja sinettit murrettiin hyväuskoisten naisten edessä, jotka saatiin vakuutettua, että oppi oli tosi ja heidän tulee taipua. Jackson oli epäonnistuneesti kysynyt Hyrum Smithin tyttären kättä ja oli juoninut kostoa ja vihjaili, että salaliitto oli tekeillä, joka maksaisi jokaisen Smithin hengen Nauvoossa muutaman viikon sisään.[11]

Kaksi miestä, jotka olivat paikalla kuuntelemassa, juoksivat kiireesti profeetan luo ja Joseph käski heitä kirjoittamaan kaiken muistiin, jokaista yksityiskohtaa myöten, mukaan lukien Fosterin selostuksen hänen vaimoonsa kohdistuneesta yritetystä viettelystä. Huhtikuun 17 päivä nämä puheet julkaistiin Nauvoo Neighbor –lehdessä. Joseph ei yrittänyt edes kiistää näitä tarinoita, antaen julkaisun itsessään osoittavan, että tarinat olisivat valetta.[12]

Apostoli William Law kirjoitti kannekirjelmän oikeuteen, jonka mukaan Joseph eli ottolapsensa Mariah Lawrencen ja erään toisen naisen kanssa avoimessa aviorikoksellisessa suhteessa. Joseph oli vuonna 1842 ottanut Mariah Lawrencen ja tämän siskon Sarahin asumaan luokseen. Mariah oli orpotyttö ja Josephista tuli hänen huoltaja Bennetin avustuksella. Joseph otti Marian ja tämän siskon Sarahin vaimoikseen. Joseph sai Marian huoltajuuden kautta haltuunsa 8.000 dollarin omaisuuden  [13]. William Law kertoi, että Joseph pisti rahat luonnollisesti omaan taskuunsa.[14] Myöhemmin Josephin kuoleman jälkeen A. W. Babbitista tuli tyttöjen huoltaja ja hän ei saanut huollettavien rahoja, joista olisi kirjanpidon mukaan kuulunut olla 5000 dollaria jäljellä.[15]

William Law toivoi, että Joseph olisi kannekirjelmän kautta hylännyt moniavioisuuden.[16] Williamin toivo oli kuitenkin turhaa. Kannekirjelmän johdosta Joseph saarnasi Nauvoon puhujankorokkeelta sunnuntaina, toukokuun 26 päivä vuonna 1844:

“Toinen syytekirjelmä on laitettu vireille minua vastaan.. Kuinka voidaankaan miestä syyttää aviorikoksesta ja siitä, että hänellä on seitsemän vaimoa, kun näen vain yhden. Olen sama mies ja aivan yhtä viaton kuin olin 14 vuotta sitten, ja voin todistaa heidät kaikki valanrikkojiksi”.[17] Josephilla oli tuolloin puheen antamishetkellä dokumentoidusti 34 vaimoa ja moni hänen vaimoistaan oli yleisön seassa.[18]

Fosterin kurinpitoneuvosto asetettiin pidettäväksi huhtikuun 7 päivä, 1844. Kun kuultiin, että Foster oli kutsunut 41 todistajaa kuultavaksi ja aikoi muuttaa neuvostosta profeettaa syyttävän käsittelyn. Korkeaneuvosto tapasi salassa ennen asetettua käsittelyä ja erotti Fosterin, Williamin, Wilsonin ja Jane Law:n.

Joseph Smithin sisäpiiriin ennen kuuluneet ja jotkut, jotka väittivät Josephin yrittäneen vietellä heidän vaimojaan moniavioisuuden nimissä, perustivat sanomalehden nimeltä Nauvoo Expositor.[19] Lehden tarkoituksena oli paljastaa Joseph Smithin moniavioisuus ja hänen pyrkimykset korruptoida nuoret naiset, väkisin, pakottamalla tai painostamalla heidät moniavioisuuden harjoittamiseen. Ryhmän johtajaksi tuli William Law. William ei ollut halpa skandaalinmetsästäjä, kuten jotkut muut kirkosta lähteneet. Hän pyrki pitäytymään faktoissa ja hänen kävi syvästi sääliksi Nauvoossa asuvia Josephin moniavioisia vaimoja.[20] William Law maksoi veljensä kanssa 2000 dollaria Nauvoo Expositorin perustamisesta.[21]

Nauvoo Expositorin ensimmäinen painos ilmestyi kesäkuun 7 päivä, vuonna 1844. Lehden nimen alla luki: ”Totuus, koko totuus, eikä mitään muuta kuin totuus”. Lehdessä kirjoitettiin kuinka moniavioisuutta opetettiin yksityisesti ja kuinka se kiellettiin julkisesti. Siinä kerrottiin metodeista kuinka naisia lähestyttiin ja pyrittiin saamaan kirkon johtajille moniavioisiksi vaimoiksi. Lehti kertoi naisista, joka tulivat Yhdysvaltoihin pitkän merimatkan jälkeen ja seuraavaksi Nauvooseen. Lehti kertoi kuinka profeetta otti näitä naisia vaimoikseen ja kielsi paljastamasta asioita maan laeille.

Seuraavaksi lehdessä oli kolme valaehtoista todistusta, jotka William ja Jane Law:n sekä Austin Cowlesin olivat allekirjoittaneet todistaen, että he olivat nähneet ja tai kuulleet ilmoituksen, joka antoi oikeuden jokaiselle miehelle naida kymmenen neitsyttä. Moniavioisuus oli ensimmäinen pitkästä listasta asioita, joita lehden painoksessa arvosteltiin. Siinä kritisoitiin myös Josephin vallan väärinkäyttöä, kiinteistökeinottelua ja Nauvoon perustamiskirjassa olevien oikeuksien väärinkäyttöä. Lehdessä vaadittiin, että kirkko tekisi uudistuksia edellä mainituissa asioissa.[22]

Nauvoo Expositorin painos levisi ja tyrmistytti jäseniä ympäri kaupunkia. Moniavioisuuden harjoittajat pelkäsivät verilöylyä kirkon vastustajilta ja jäsenet, jotka oli pidetty tietämättömyydessä olivat tyrmistyneitä siitä, että kaikki vaivihkaiset huhut saattaisivat sittenkin pitää paikkansa.[23] Jäsenet odottivat profeetan vastausta tyrmistyneinä, sekaisin ja vihaisin tuntein .

Nauvoo Expositorin painos oli todennäköisesti suurin kriisi Josephin tähänastisessa elämässä. Sanomalehti oli laittanut hänet ”oikeuteen” hänen omien seuraajiensa edessä. Jos Joseph Smith olisi suoraselkäisesti kohdannut kirkkonsa jäsenet ja olisi lukenut moniavioisuusilmoituksen vielä rakennusvaiheessa olevan temppelin edessä, hän olisi saattanut riisua luopioilta heidän aseensa ja olisi vapauttanut lojaalit seuraajansa salailulta, peittelyltä ja valehtelulta, joka alkoi jo olla kestämätöntä.[24]

Epätoivoisena Joseph kääntyi Nauvoon vaarnanjohtajan ja korkeaneuvoston jäsenen William Marksin puoleen, jonka viisaat neuvot ja paksu lompakko oli auttanut Josephia tämän aikaisemmissa kriiseissä. Marks tunsi suurta vastenmielisyyttä moniavioisuutta kohtaan. Myöhään syksyllä Joseph kutsui Marksin keskustelemaan kanssaan syrjäisellä paikalla.[25] [26]

”Me olemme tuomittu kansa”, Joseph aloitti. ”Kuinka niin”, kysyi Marks ihmeissään. Joseph avautui: ”tämä oppi moniavioisuudesta tai henkivaimoudesta tulee osoittautumaan meidän tuhoksemme ja kukistumiseksemme. Minua on johdettu harhaan; se on kirous ihmiskuntaa kohtaan ja meidän täytyy poistua Yhdysvalloista pian, ellei sitä saada lopetettua kirkossa. ”Nyt veli Marks ,” Joseph jatkoi ”sinä et ole vielä saanut tätä oppia ja haluan sinun menevän korkeaneuvostoon ja asettavan syytteeseen kaikki jotka harjoittavat tätä oppia ja kaikki jotka harjoittavat tätä oppia kirkossa leikataan pois, jolleivät he tee parannusta ja lopeta tämän opin harjoittamista ja minä menen puhujankorokkeelle ja saarnaan tätä oppia vastaan koko voimallani ja tällä tavalla me hankkiudumme kirkossa eroon tuosta kirotusta harhaopista.” Marks oli valmis itkemään kiitollisuudesta ja tätä hän oli jo odottanut aina siitä lähtien, kun oli nähnyt tuon kirotun ilmoituksen moniavioisuudesta melkein vuotta aiemmin.[27]

Kun Marks puhui muille Josephin kanssa käymistään keskusteluista, alkoi esiintyä huhuja, että Marks ”olisi luopumuksen tiellä”. Kahdentoista koorumin jäsenet julistivat hänen lausuntonsa valheiksi ja niihin ei uskottu.”[28]

Hugh Herringshaw kuuli ”Josephin kertovan kahdelletoista, että heidän tulee luopua moniavioisuudesta ja hän kääntyi Brigham Youngia kohti ja kysyi, olisiko hän valmis tekemään sen. Young sanoi olleensa unessa. Seuraavaksi Joseph sanoi kuinka vain hän voisi puhua moniavioisuus-opista irtautumisesta. Brigham ilmoitti, että hän ja John Taylor olivat jo valinneet oman kurssinsa asiassa.”[29] Josephin veljentytär kertoi, että Joseph lopulta ”heräsi ja totesi kuinka viheliäinen koko asia oli [ja].. yritti vetäytyä siitä ja lopettaa sitä pahuutta johon oli langennut.”[30]

Joseph ”huitoi ilmaa” yrittäessään irtautua heppoisilla keinoilla jo niin isoksi kasvaneesta ja sisäpiiriin syvälle juurtuneesta ongelmasta. Iso pyörä oli jo lähtenyt pyörimään ja Joseph ei pystynyt sitä enää pysäyttämään. Hän luopui pian yrityksestä lopettaa moniavioisuus. Sen sijaan, että hän olisi tehnyt vaikean ja työlään opillisen U-käännöksen kirkossa, hän päätti hiljentää viestintuojan, eli Nauvoo Expositorin.

Josephilla ei ollut kykyä käsitellä vastustusta ja kritiikkiä. Kuvernöörinä, Nauvoo legioonan kenraalina ja profeettana hänestä oli tullut itsevaltias, joka kykeni ainoastaan tukahduttamaan esitetyn kritiikin. Hän kutsui kaupunginvaltuuston koolle ja käski aloittaa oikeudenkäynnin Nauvoo Expositoria vastaan. Se oli outo ja omavaltainen menettely. Ei ollut valamiehiä, ei juristeja ei todistajia puolustuksen puolesta. Valtuuston jäsenet vain nousivat vuorotellen seisomaan ja syyttivät lehden toimittajia viettelystä, parituksesta, väärennöksestä ja varkaudesta. Joseph meni jopa niin pitkälle, että sanoi luopio Joseph Jacksonin todistetuksi murhaajaksi tuossa kaupunginvaltuuston kokouksessa.[31][32] Todistajien lausunnot poislukien minkäänlaisia konkreettisia todisteita ei tuotu esille. Todistajat kuuluivat Josephin luotetuimpaan sisäpiiriin. Kaikki olivat kirkon jäseniä ja vapaamuurareita paitsi Washington Peck. Vapaamuurarien kuului valan vannoneena suojella muita vapaamuurareita. Osa todistajista oli viidenkymmenen koorumin salaisia jäseniä ja moniavioisia ja siten he pyrkivät suojelemaan moniavioista profeettaansa.[33]

Seuraavaksi Joseph julisti, että moniavioisuusilmoitus, josta kerrottiin Expositorissa ”olisi viitannut tapahtumiin, jotka tapahtuivat menneisyydessä ja joilla ei olisi ollut liittymää nykyaikaan.” Kaupunginvaltuusto julisti painokoneen kunniaa loukkaavaksi ja määräsi sen tuhottavaksi. Joseph julkaisi julistuksen, jossa julisti painokoneen julkiseksi kiusaksi. Armeijakunta marssi toimistolle, tuhosi painokoneen ja poltti jokaisen vihatun ja painetun lehden, jonka löysivät.[34] Nauvoo Expositorin julkaisijat lähtivät kaupungista välittömästi.[35] William Law joutui lähtemään kaupungista ja menetti sen johdosta lähes kokonaan 30.000 dollarin omaisuuden.[36]

Mormoniapostoli Dallin H. Oaks totesi juridisessa tutkimuksessaan kuinka ”valtuusto käytti suuren osan ajastaan keskustelemalla ja paljastamalla julkaisijoiden luonteen, mutta käytti hyvin vähän aikaa lehden tekemien väitteiden kumoamiseen.” Oaks jatkaa, että ”moniavioisuus kiistettiin ja valtuutetut viittasivat sanomalehden herjaavaan luonteeseen, kuitenkaan tarkemmin yksilöimättä loukkaavia lausuntoja.”[37]

Valtuuston jäsenet pyrkivät mustanmaalaamaan Nauvoo Expositorin julkaisijat ja siten pyrkien vähättelemään esitettyjä väitteitä ilman, että lehdessä esitettyjä väitteitä oltaisi pyritty kumoamaan. Todistajien lausuntojen lisäksi mitään konkreettista todistusaineistoa ei tuotu esille.

Kesäkuun 23. Smith ja hänen veljensä Hyrum vietiin Carthageen oikeudenistuntoa varten syytettynä mellakkaan kiihottamisesta.[38] Syytteitä tarkistettiin ja muutettiin maanpetokseksi Illinoisin osavaltiota vastaan. Kesäkuun 27. 1844 aseistautunut ja vihainen väkijoukko, joka oli maalannut kasvonsa mustiksi, hyökkäsivät Carthagen vankilaan, jossa Smithejä pidettiin. Joseph ampui vankilaan salakuljetetulla pistoolillaan kolme laukausta porraskäytävään, osuen kahteen hyökkääjään, ennen kuin syöksyi kohti ikkunaa paetakseen ja samalla huutaen vapaamuurarien avunhuudon: "Oi Herra, Jumalani!” Joseph kuoli pian maahan putoamisensa jälkeen saatuaan useita osumia luodeista.[39]



[1] http://wivesofjosephsmith.org/2425-SarahandMariaLawrence.htm  
[2] Denison L. Harris and Robert Scott, who spied for Joseph at the meetings held by Law and Foster, reported many years later that they had seen three veiled women, one of them William Laws wife, come to one meeting and sign affidavits to the effect that “Joseph and Hyrum Smith had endeavored to seduce them; had made the most indocent and wicked proposals to them, and wished them to become his wives.” As reported to Horace Cummings, who described their accounts in the Contributor, Salt Lake City in April 1884, Vol V, p. 255. Thomas Ford also reported that Joseph attempted to win Jane Law for his wife. (See his History of Illinois, p. 322.) And John D. Lee wrote that Joseph wanted the “amiable and handsome wife of William Law” (Mormonism Unveiled, p. 147). Joseph H. Jackson wrote in 1844 that Joseph told him he spent two months vainly trying to win Jane Law, and added that Emma Smith suggested that she be given to William Law as a spiritual husband. Narrative of the Adventures of and Experiences of Joseph H. Jackson, pp. 21 - 22. See also Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 369
[3] Richard Van Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, sivu 75, Dialogue of Mormon Thought, sivu 81
[4] As described in Nauvoo Expositor, June 7, 1844.
[5] Josephin henkivartijaa Porter Rockwellia kutsuttiin tuhoavaksi enkeliksi. Saattaa tarkoittaa myös Daniitteja, jotka olivat kirkon jäsenistä koostuva salainen ryhmä, joka käytti väkivaltaa kirkosta erkaantuneita kohtaan.
[6] See History of the Church, Vol. VI, pp. 234, 238
[7] Statements of M. G. Eaton and A. B. Williams, Nauvoo Neighbor, Vol. I, No. 51. These were reprinted in Times and Seasons, Vol. V (May 15, 1844), P. 541. See also Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 370-371.
[8] Ibid.
[9] See Sarah Kimball`s sworn statement. See also Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 370
[10] Statements of M. G. Eaton and A. B. Williams, Nauvoo Neighbor, Vol. I, No. 51, These were reprinted in Times and Seasons, Vol. V (May 15, 1844), P. 541. See also Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 370-371.
[11] Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 372
[12] Ibid.
[13] Joseph Smith, “History of the Church,” vol. 6, p. 403; and Richard S. Van Wagoner, “Mormon Polygamy: A History,” p. 66
[14] William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[15] William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[16] Ibid.
[17] History of the Church, Vol. 6, Chapter 19, p. 411
[18] http://wivesofjosephsmith.org/2425-SarahandMariaLawrence.htm
[19] a b c "Polygamy, Persecution And Power", Salt Lake Tribune, June 16, 1996, paragraph 16, 17
[20] Fawn Brodie, No Man Knows My History, p. 374-375
[21] William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[22] Ibid. p.374-375
[23] Ibid. p.375
[24] Ibid. p. 376
[25] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 111
[26] Ibid. p. 376
[27] This inteview was described by William Marks in Zions Harbinger and Bameemys Organ, Vol. III (July 1853), pp 52-53.
[28] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 179
[29] Council of the twelwe Minutes, Book A 6 April 1865-12 april 1889, RLDS library archives.
[30] Brigham Young address, 8 October 1866, Brigham Young papers, LDS archives.
[31] Fawn Brodie, No Man Knows My History, p. 376 - 377
[32] Theodore Turley syytti Law:n veljeksiä väärennöksestä. Turley, joka oli mekanisti, oli itse aikaisemmin jäänyt kiinni ja pädätetty rahan väärentämisestä ja valmistamisesta. Katso History of the Church Vol. 7, pg. 525 byu.edu; Letter of J. Gibson Divine, March 24, 1845, Messenger and Advocate vol. 1 no. 10 pg 157-58; archive.org
[33] http://thoughtsonthingsandstuff.com/discrediting-the-expositor-part-2-examining-the-witnesses
[34] Ibid.
[35] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 181
[36] William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[37] Dallin H. Oaks, “The Suppression of the Nauvoo Expositor,” Utah Law Review 9 (1965):874. archive.org
[38] Bushman, 546
[39] Bushman,2005, sivu 549; Brodie, 1971, sivu 393

Moniavioisuuden historia 17: Missä ovat Joseph Smithin lapset?

Tämä on osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Teksti on jatkoa artikkelille Salaisuudesta julkiseksi ilmoitukseksi.

Moniavioisuuden seurauksena moniavioiset vaimot saattoivat tulla raskaaksi. Tämä olisi voinut paljastaa kirkon johdon toiminnan. Osa naisista oli valmiiksi jo naimisissa, joten tällöin lasten syntyminen moniavioisuuden kautta jäisi helposti piiloon. Yksinäisten naisten tullessa raskaaksi yhtenä mahdollisena ratkaisuna on pidetty abortteja. Nimittäin Josephia ja tämän lähipiiriä syytettiin aborttien harjoittamisesta moniavioisille vaimoille.

Sarah Pratt kertoi havainnoistaan Joseph Smithin pojalle Joseph Smith III:lle:

”Havaitsin, että hän ei ollut taipuvainen uskomaan totuutta isästään, joten kerroin hänelle: ”sinä väität saavasi ilmoituksia Herralta. Miksi et itse kysy, että Herra kertoisi sinulle millainen mies isäsi todella oli?” Hän vastasi ”jos isälläni oli niin paljon suhteita naisiin, niin missä ovat jälkeläiset. Sanoin hänelle: ”sinun isälläsi oli yhdyntöjä useimmiten naimisissa olevien naisten kanssa ja mitä yksinäisiin tulee, tohtori Bennett oli aina käsillä, kun jotain tapahtui.[1]

Apostolina toimineelta William Law:lta kysyttiin aborteista: “Kyllä. Siitä oli puhetta, että Joseph ei saanut lapsia keneltäkään naiselta, jonka kanssa hän oli yhdynnässä. Tohtori Foster keskusteli kanssani asiasta. Mutta en muista mitä abortista kerrottiin.” William kertoi: ”ettei hän uskonut tuohon aikaan vielä uskonut huhuja."[2]

Kirkon jäsen Vanhin Ebenizer Robinson todisti, että Hyrum Smith ”ohjeisti minua marras- tai joulukuussa vuonna 1843 valita jonkun nuoren naisen jonka hän sinetöisi hänet minuun ja minä ottaisin hänet kotiini.” hän muisteli, ”ja jos hän saisi jälkikasvua, niin lähetät viestin, että hänellä olisi puoliso, vanhin, joka oli lähtenyt ulkomaille lähetystyöhön.” Mahdollisesti viitaten syrjäiseen synnytyspaikkaan tai mahdollisesti paikkaan, jossa tehtiin abortteja. Robinson puhui ”paikasta Iowassa, 12 tai 18 mailin päässä Nauvoosta, jonne tuli lähettää naisuhrit synnyttämään moniavioisia synnytyksiä.” [3]

Sarah Pratt kertoi vuonna 1886, kuinka Joseph Smith antoi varapresidentilleen ja lääkärille John Bennetille, luvan suorittaa abortteja Smithin moniavioisille vaimoille, jotka olivat virallisesti naimattomia naisia.[4] Sarah jatkaa: ”Nauvoossa oli puolentoista mailin päässä kaupungista talo, joka oli eräänlainen sairaala. He lähettivät naisia sinne, kun he alkoivat näyttää merkkejä selestisestä [raskauden oireista] seuraamuksesta. Aborttia harjoitettiin säännöllisesti tuossa talossa.” [5] Samansuuntaista kertoi myös eräs nimettömänä pysyttelevä sisar H., joka kertoi, kuinka pienten vauvojen ruumiit kelluivat alas Missisippin jokea.[6]

Sarah kertoi kuinka eräänä päivänä Bennet oli kierroksella tehdäkseen “pienen työn Josephin puolesta [koska] yksi hänen naisensa oli pulassa [raskaana].” Sanoessaan näin hän otti [esille] pitkähkön instrumentin, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Se näytti olevan terästä ja siinä oli koukku toisessa päässä. Kuulin jälkeenpäin, että operaatio suoritettiin ja että nainen oli todella sairas ja Joseph pelkäsi erittäin paljon, että hän kuolisi, mutta hän kuitenkin parani. Bennett oli juuri tuolloin Josephin erittäin läheinen ystävä ja asui tuolloin hänen luonaan.[7] Bennetin katsottiin kuuluvan Josephin sisäpiiriin ja he olivat lähes koko ajan yhdessä. Ensimmäisen presidenttikunnan jäsen (vuosina 1841 - 44) William Law muistelee vuoden 1878 kirjoittamassaan kirjeessä, että ”Bennett oli tuolloin todennäköisesti Josephille luotetumpi kuin kukaan koko kaupungissa."[8] Lojaalit ja luotettavat henkilöt olivat tärkeitä Josephille, kun hän esitteli moniavioisuuden valitulle ryhmälleen. Moniavioisuus oli silloin rikos, joten se voitiin esitellä vain täysin salassa. John C. Bennett oli Josephin lähin luotettu, joten hän oli ilmeisesti ensimmäinen henkilö, joka tiesi profeetan suunnitelmista, koska myöhemmin vuonna 1842 hänen paljastuskirjoituksissaan, hän luetteli seitsemän naista, jotka myöhemmin pystyttiin varmentamaan Josephin moniavioisiksi vaimoiksi ja tämän faktan tiesi vain kourallinen ihmisiä.[9]

Hyrum Smith kertoi, että naiset olivat antaneet valaehtoisia todistuksia, että Bennett yritti vietellä heitä. Naiset kertoivat myös, että Bennet olisi vastuussa heidän synneistään, jos niitä oli, ja kuinka hän antaisi heille lääkettä, jolla voitaisiin suorittaa abortti, jos he sattuisivat tulemaan raskaaksi.[10] Jos naiset olisivat vastahakoisia, Bennett kertoi, että hänellä olisi Joseph Smithin lupa viettelyyn ja aborttiin.[11] Hyrum Smithin todistus kertoo, että ainakin joillekin naisille, joita Bennett lähestyi, hän suoritti abortin. On epäselvää toimiko Bennett asiassa yksin vai oliko hänellä Josephin sisäpiiriläisenä tämän siunaus asiaan.

Seuraava osa: Neuvoo Expositor ja Joseph Smithin loppu



[1] Wilhelm Wymetal, 1886, Mormon Portraits, sivut 60–61
[2] William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[3] Ebenezer Robinson to Jason W. Briggs, Jan. 28, 1880, LDS archives. On December 29, 1873, Ebenezer and Angeline Robinson signed an affidavit saying that Hyrum Smith had come to their house in the fall of 1843 to teach them the doctrine of polygamy.
[4] Wilhelm Wymetal, 1886, Mormon Portraits, Salt Lake City: Tribune Printing & Publishing, sivut 60–63.
[5] Wilhelm Wymetal, Mormon Portraits, sivu 59
[6] Wyl, W (1886). Mormon Portraits or the Truth about Mormon Leaders. Salt Lake City: Tribune Printing & Publishing. sivut 60–63
[7] Wymetal 1886, pp. 60–61
[8] Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, s.71. Ks. Stenhouse 1873, 198.
[9] Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, s.72
[10] History of the Church, 5:71
[11] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 111

Moniavioisuuden historia 16: Salaisuudesta julkiseksi ilmoitukseksi

Tämä on osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Teksti on jatkoa artikkelille Mansion House - keskeinen tapahtumapaikka.

Emma oli hyvin mustasukkainen ja yritti pitää miehensä kotonaan hänen ja lasten kanssa. Joseph kuitenkin piti paljon erilaisia kokouksia iltaisin ja hän pystyi lopettamaan kokouksen tuntia tai kahta aikaisemmin ja suuntaamaan moniavioisen vaimon luo Emman tietämättä. Tämä selittäisi myös sen, miksi Joseph saattoi yllättäen ilmestyä naisen ovelle keskellä yötä.[1] Tällainen ilta-aikainen kohtaaminen tapahtui, kun Joseph lähetti rakkauskirjeen Sarah Ann:lle, jossa pyysi hänen vanhempiaan tuomaan Sarahin luokseen erääseen piilopaikkaan, jossa hän majaili. Joseph järjesteli itselleen romanttisen illan siten, ettei Emma saanut tietää asiasta mitään.

”Minulla on vahvoja tunteita sinua kohtaan… Minulla on huone vapaana ja tämä asia voidaan hoitaa turvallisesti… ainoa asia mistä tulee olla varovainen on havaita milloin Emma tulee, silloin et voi olla turvassa, mutta kun hän ei ole täällä, silloin on täysin turvallista... Luulen, että Emma ei tule tänä iltana – jos hän ei onnistu tulemaan tänä iltana, omistaudun itseni sinun kuuliaiseksi ja helläksi kumppaniksi ja ystäväksi.
‐ Joseph Smith[2] 

Eräs nainen kertoi Ann Eliza Youngille, kuinka ”Suurin koettelemus hänelle oli elää oman miehensä kanssa ja pettää häntä, ottamalla vastaan Josephin huomaavaisuudenosoitukset, milloin ikinä hän päätti tulla hänen luokseen.” Jotkut naisista kertoivat kuinka eivät tienneet kuka oli heidän lastensa isä ja kuinka osaksi kaikki tunteet siveellisyydestä menettiin kirkossa.[3]

Vain Josephin lähimmät ystävät tiesivät kuinka paljon Emma valitti hänelle lakkaamatta, että hän lopettaisi moniavioisuuden. Kun kuukaudet kuluivat hänen ystäväpiiri, johon hän pystyi luottautumaan pieneni nollaan, kun yksitellen he muuttuivat kylmiksi tai hänen valituksensa menivät kuuroille korville. Emma usein purki katkeruuttaan Josephin toiselle neuvonantajalle ensimmäisessä presidenttikunnassa, apostoli William Law:lle, jonka hän tiesi vastustavan moniavioisuutta. Hän pystyi tekemään vain vähän lohduttaakseen Emmaa, tietäen liian hyvin kuinka Joseph nautti aistillisista iloista nuorempien vaimojensa kanssa.[4]

Bennet kertoi, kuinka ”Joseph oli kerran jutellut Emman kanssa ongelmista. Joseph kysyi minulta, kuinka hän pääsisi pois pulasta. Sanoin: ”tämä on hyvin yksinkertaista. Hanki ilmoitus, että moniavioisuus on oikein, niin kaikki ongelmasi ratkeavat.”[5] Myös Hyrum Smith, jolla itsellään oli useampia vaimoja ja jolla ei ollut hänen veljensä vaikeuksia ensimmäisen vaimon kanssa, kehoitti Josephia toistuvasti kirjoittamaan paperille ilmoituksen selestisestä avioliitosta. ”Vien ja luen sen Emmalle” hän sanoi yhtenä päivänä uusien perustelunsa asiassa ”ja uskon, että saan hänet vakuutettua sen totuudellisuudesta ja sinulla tulee olemaan siitä lähtien rauha”. Joseph vastasi ironisella hymyllä: ”sinä et tunne Emmaa yhtä hyvin kuin minä”. Joseph kuitenkin istuutui sinä päivänä ja saneli kirjurilleen William Claytonille elämänsä eepoksellisimman ilmoituksen. Kaikki mitä hän oli ajatellut ja pohtinut viimeisimpien vuosien aikana, kaikkea mitä hän oli miettinyt taivaasta ja helvetistä ja seksistä, mistä hän ei koskaan ollut kehdannut merkitä muistiin paperille.[6]

Raamatun pohjalta moniavioisuutta puolustavien pitkien perustelujen jälkeen, hän meni asian ytimeen erityisellä käskyllä, joka oli suunnattu Emmalle: ” ottakoon vastaan kaikki ne, jotka on annettu palvelijalleni Josephille..” Rangaistus hänen tottelemattomuudesta oli raaka ” Mutta ellei hän pysy tässä käskyssä, hänet hävitetään, sanoo Herra; sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, ja hävitän hänet, ellei hän pysy minun laissani. Mutta ellei hän pysy tässä käskyssä, silloin palvelijani Joseph tehköön kaiken hänen hyväkseen niin kuin on sanonut; ja minä siunaan Josephin ja annan hänelle runsaasti jälkeläisiä ja annan hänelle satakertaisesti tässä maailmassa isiä ja äitejä, veljiä ja sisaria, taloja ja maita, vaimoja ja lapsia sekä iankaikkisten elämien kruunuja iankaikkisissa maailmoissa.”[7]

Seuraavaksi tuli tiivis julistus: ”jos kuka tahansa mies ottaa vaimoksi neitsyen ja haluaa ottaa vaimoksi toisen, ja ensimmäinen antaa suostumuksensa, ja jos hän ottaa vaimoksi toisen, ja he ovat neitsyitä eivätkä ole vannoneet valaa kenellekään muulle miehelle, silloin hänet julistetaan syyttömäksi; hän ei voi tehdä aviorikosta, sillä heidät on annettu hänelle; sillä hän ei voi tehdä aviorikosta sen kanssa, joka kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle.”[8] Hyrum vei ilmoituksen Emmalle ja palasi jonkin ajan päästä vihaisena ja allapäin. Hän kertoi ”ettei nainen ole koskaan elämässään kaltoinkohdellut häntä niin pahasti.” Kun Joseph oli kuullut Hyrumin kokemuksen, hän huomautti ”sanoin sinulle, ettet tunne Emmaa yhtä hyvin kuin minä.”[9]

Vaikka Emma raivosi Hyrumille, oli Emma silti hirvittävän järkyttynyt käsikirjoituksen lukemisesta. Suruisasti hän sanoi William Law:lle: ”Ilmoitus sanoo, että minun tulee taipua tai tulla tuhotuksi. No, minä luulen, että minun tulee alistua”. [10] Kuitenkin seuraavien päivien aikana hän kasvatti rohkeuttaan. Emma vastustusti kovasti moniavioisuutta, jota vastustusta Joseph ei vain yksinkertaisesti pystynyt saamaan loppumaan. Emma vetosi häneen, toistuvasti mankui, uhkaili, itki ja lopulta Joseph toi ilmoituksen kotiin ja antoi sen Emmalle, joka pudotti sen takkaan ja laittoi kynttilän sen alle ja katsoi synkän tyytyväisenä, kun pitkät kirjoituspaperin sivut paloivat tuhkaksi.[11]

Ilmoituksen polttaminen oli vain symbolinen voitto. Joseph oli teettänyt kopion, jota hän näytti vapaasti ystävilleen. Tämä oli kuitenkin viimeinen argumentti Emman puolesta. Koskaan enää ei Joseph saanut nöyryyttää häntä pyytämällä häntä seisomaan seremonian todistajana, kun Joseph otti vaimoa itselleen. Emma ei koskaan enää tunnustaisi yhtäkään miehensä vaimoista, vaikkakin ilmoituksen mukaan niitä olisi satoja. Vaikkakaan hän ei voinut enää toivoa saada palautettua normaalia perhesuhdetta, ainakin avioliiton ulkoinen kuori pysyisi paikallaan.[12]

Moniavioisuusilmoitus oli uhannut tuhota kenet tahansa naisen, joka kieltäytyisi hyväksymästä uutta lakia. Tämän takia jotkut veljet, jotka tiesivät Emman asenteen, odottivat, että Herra löisi häntä. Brigham Young, jonka oli aina epämukava olla Emman läsnäollessa, vannoi, että ”Hänet kirotaan yhtä varmasti kuin hän elää”.[13]

Uutiset moniavioisuusilmoituksesta, joka olisi viimeinkin kirjoitettu, kulki Nauvoossa pitkin epävirallisia juorukanavia. Elokuun 12 päivä, 1843 Joseph kysyi Hyrum:ia lukemaan ilmoituksen tekstin korkeanneuvoston jäsenille. William Marks, joka oli neuvoston presidentti, Ausin Cowles (jonka tytär oli yksi Josephin vaimoista) ja Leonard Soby olivat ainoita miehiä kahdestatoista paikalla olijasta, mutta he taistelivat sitä vastaan sellaisella voimalla, että he laittoivat koko neuvoston sekaannuksen tilaan. Hiljalleen kirkon hierarkia jakaantui moniavioisiin ja moniavioisuuden vastustajien ryhmäkuntiin. Vastustajien ja vähemmistöryhmän johtajaksi ja puolustajaksi tuli William Law. Emma työskenteli hiljaisesti naisten keskuudessa moniavioisuutta vastaan. ”Teidän miehenne tulevat ottamaan muita vaimoja” hän varoitti, ”ja jotta ette anna suostumusta, teidän tulee laittaa jalka maahan ja pitää se siellä.”[14] Tällä hän tarkoitti, että naisten tulisi olla päättäväisiä ja ehdottomasti kieltää miehiään ottamasta toisia vaimoja ja pysyä päätöksessään.

Vaikka se kuulostaa uskomattomalta, valtaosa mormoni-yhdyskunnasta, joka käsitti yli 15.000 asukasta, tiesivät hyvin vähän tai ei ollenkaan moniavioisuudesta. Erityisesti Englannista tuleville käännynnäisille, jotka tulivat Nauvooseen, pidettiin tietämättömyydessä. Jäsenet uskoivat johtajiaan asiassa ja pitivät tarinoita moniavioisuudesta anti-mormonien valheina. Kuitenkin joitain huhuja kiersi moniavioisuudesta. Charlotte Haven kirjoitti syyskuun 8 päivänä, vuonna 1843, kotiinsa kauhuissaan, kuinka apostoli Adams oli palannut lähetystyöstä Englannista uuden vaimon ja lapsen kanssa ja oli suostutellut hänen ensimmäisen vaimon hyväksymään nämä.”En voi uskoa, että Joseph” hän sanoi ”voisi ikinä hyväksyä tällaista oppia.”[15]

Seuraava osa: Missä ovat Joseph Smithin lapset?



[1] Joseph ilmestyi neuvonantajansa William Lawn ovelle hänen ollessa poissa ja vaimon Janen ollessa yksin kotona. William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[2] Prophet Joseph Smith, Jr., letter to Mr. and Mrs. Whitney and their daughter, Sarah Ann, as cited in Mormonism – Shadow or Reality?, by Jerald and Sandra Tanner, p. 58
[3] Ann Eliza Young, Wife no 19, 1876, sivut 70 - 71
[4] William Laws affidavit, formerly in the possession of ZenasH. Gurley, and published by Charles A. Shook in True Origin of Mormon polygamy, sivut 126-127. See also W. Wyl interview with William Law published in Gregg: Prophet of Palmyra, sivu 508
[5] Dr. W. Wyl, Mormon Portraits: Joseph Smith The Prophet — His Family and His Friends, sivut 61-62
[6] Fawn Brodie, No Man Knows my History, sivu 340
[7] OL 132:54-55
[8] OL 132:61
[9] The story of writing of the revelation was told by William Clayton in a sworn statement in 1874
[10] As reported by Law to W. Wyl. See Gregg: The Prophet of Palmyra, p. 510
[11] Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 342
[12] Ibid.
[13] See Brigham Young`s sermon of August 9, 1874, Journal of Discources Vol XVII (1875), p. 159. Young described also the scene where Emma burned the revelation.
[14] As reported in a sworn statement by Bathsheba W Smith, wife of George A. Smith. See Joseph F. Smith Jr.: Blood atonement and the Origin of Plural Marriage, p. 88
 [15] “A Girls letters from Nauvoo”, Overland Monthly, December 1890, p. 635

Moniavioisuuden historia 15: Mansion House - keskeinen tapahtumapaikka

Tämä on osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Teksti on jatkoa artikkelille Joseph valehtelee Emmalle.

Joseph Smith sai vuonna 1841 ilmoituksen, jonka mukaan hänelle tuli rakentaa talo Nauvooseen. Tämän Smitheille rakennetun talon nimeksi tuli Mansion House. Se toimi Smithin perheen kotina ja levähdyspaikkana matkailijoille. Sitä käytettiin myös hotellina naisille, jotka oli naitettu Josephille. Siellä toimitettiin myös joitain temppelitoimituksia ennen temppelin valmistumista.

William Law, joka asui vaimonsa kanssa Smithien naapurissa, kertoi Josephin olevan varsin hilpeä kaveri ja kuinka hän eli yltäkylläisyydessä. Williamin mukaan Smitheillä oli paljon rahaa, koska Joseph ja Hyrum tienasivat kiinteistövälittäjinä. He olivat ostaneet maata halvalla ja myivät tontteja omille seuraajilleen. William Law kertoi kuinka hän joutui Nauvooseen muuttaessaan, maksamaan Hyrumille 700 dollaria karusta maapalasta. Smithit myivät halvalla ostamaansa maata välillä kovillakin hinnoilla omille seuraajillensa.  William kertoi, että ”[Joseph] kerskaili rikkauksillaan ja ilmaisi mielipiteensä, että kaikista tärkeintä on, että hän olisi rikas.”[1]

Joseph kertoi Emmalle, että hän ei saanut osallistua endowmenttiseremoniaan, ennen kuin hän oli kuuliainen Josephille ja suostuisi antamaan hänelle moniavioisia vaimoja. Silti Joseph opetti Emmalle, että endowmentti oli tarpeellinen korotuksen saamiseksi[2], eli pääsyvaatimuksena korkeimpaain taivaaseen. Myös temppelissä näytetyt rangaistukset oli tarkoitettu pitämään temppelissä käyneet jäsenet hiljaa moniavioisuudesta kuoleman uhalla.[3]

Smithien kotiin Mansion Houseen oli palkattu palvelustytöiksi orvoiksi jääneet Emily ja Eliza Patridge. Emily oli 16- ja Eliza oli 20-vuotias. Joseph taivutteli tyttöjä useaan otteeseen tulemaan hänen moniavioisiksi vaimoiksi. Hän käytti taivutteluissaan myös muita naisia ja miehiä. Lopulta tytöt saatiin suostuteltua. Emily kertoi myöhemmin siskolleen maanneensa Josephin kanssa vihkiseremonian jälkeisenä yönä. Kaikki nämä asiat tehtiin Emman selän takana ja hänen tietämättään. [4]

Ei-mormoni Edwin De Leon, kertoi käyneensä Nauvoossa vuonna 1843. Hän muistelee ”siellä talossa oli.. useita nuoria naisia, joita Joseph sanoi veljentyttärikseen, mutta joiden kanssa hänellä oli läheisempi suhde kuin mitä hän myönsi. Sisar Emma ei ollut iloinen ja hänen käytöksensä veljentyttäriä kohtaan oli hapanta, tyytymätöntä ja mustasukkaista. De Leon kertoi myös kuinka hän huomautti Josephille, että veljentyttäret eivät muistuttaneet toisiaan, johon profeetta sanoi pilke silmäkulmassa: ”lihallinen mieli, lihallinen mieli.” De Leon kertoi ajatelleensa, että oli kohteliasta olla enää painostamatta aiheesta. [5]

Joidenkin lähteiden mukaan Joseph käytti hyväkseen tilanteet, kun Emma oli poissa. Vanhin Richard Rushton toimi taloudenhoitajana Mansion Housessa. Hänen tehtävänään oli lukita hotellin ovet iltaisin ja sen jälkeen antaa avaimet Emmalle, joka laittoi avaimet isoon taskuun, joka oli naulattu tämän sängyn yläpuolelle. Veli Rushton koputti makuuhuoneen oveen, joka aamu kello 4,  saadakseen avaimet ja avatakseen hotellin. Tavallisesti Emma avasi oven ja sanoi ”tule sisään veli Rushton” ja ojensi hänelle avaimet taskusta ja antoi tarpeen mukaan ohjeita. Erään kerran hotellilta oli ruoka ja muut elintarvikkeet lopussa. Joseph kuitenkin myi mustan hevosen 350 dollarilla ja kaksi kaupungin tonttia 400 dollarilla. Joseph antoi iloisesti 900 dollaria Emman käteen sanoen: ”elintarvikkeet on loppu; ota nämä ja mene St. Louis:iin ja osta kaikki tarvittava ja kapteeni Dan Jones käynnistää ”Iowan Neidon”(höyrylaiva, joka oli aina valmiina kirkon käyttöön) ja vie sinut sinne.” Emma oli poissa viikon. ”Valitun naisen” ollessa poissa, taloudenhoitaja antoi avaimet profeetalle ja aamulla Rusthon tuli koputtamaan makuuhuoneen ovea. Hän kuuli vieraan ja naisellisen hennon äänen, joka sanoi ”tule sisään”. Hän meni sisään pelokkaasti ja havaitsi, kuinka Emman sijaan sängyllä makasi kaunis nuori nainen, joka oli erään korkeaneuvoston Vanhin Edward Blossomin vaimo. Pari nauroi, heidän silmänsä hohtivat ja hymyillen nainen sanoi: ”veli Rushton, minä olen Emma sinulle tänä aamuna” ja hän antoi avaimet ystävällisesti Rushtonille. Hämmästyneenä ja punastellen uskollinen taloudenhoitaja poistui huoneesta, jätti profeetan ja naisen kahden ja meni hoitamaan velvollisuuksiaan.[6]

Näin tapahtui useamminkin kuin kerran. Joinain kertoina Joseph näki kuinka veli Rushton hämmentyi, ”hän nousi ylös punaisessa yökaavussaan ja sanoi nopeasti ja komentavasti ojentaen kätensä minua kohti: ”kaikki on hyvin veli Rushton.” Profeetan ele ja äänenpaino tarkoittivat sitä, että minun tuli mennä ja ymmärtää pitää suuni kiinni.”[7]

Jotkut naiset kertoivat samanlaisista tapauksista profeetan kanssa. Melissa Lott kertoi, että hän makasi profeetan kanssa Mansion Housessa ja isänsä luona.[8] Emily Patridge kertoi, että hän oli lihallisessa yhdynnässä Joseph Smithin kanssa.[9] Profeetta käytti myös lähipiirinsä koteja voidakseen maata vaimojensa kanssa. Kirkon jäsen Joseph B. Noble kertoi tarjonneensa omaa taloa Josephin käyttöön, kun Louisa Beaman vihittiin Josephille ja he viettivät sinetöintiseremonian jälkeen yön yhdessä. Noble kertoi myös nähneensä heidät sängyssä yhdessä.[10] Jäsen Benjamin F. Johnson kertoi kuinka Eliza Patridge oli ensimmäinen moniavioinen nainen, joka heille tuotiin ja jonka kanssa profeetta oli. Johnson kertoi, että profeetta tuli taas ja varasi saman huoneen ja sängyn siskoni kanssa, jossa oli aikaisempina kuukausina piispa Patridgen tyttären kanssa.[11] [12]

Moniavioisuuden salailu aiheutti välillä erilaisia konflikteja Emman ja Josephin välille. Mary Ann Barzee Boice kirjoitti päiväkirjaansa Aida Clemensin, joka työskenteli Smithien kotona, kertomasta tapauksesta, jossa ”oli nähnyt Josephin kävelevän kadulla ja kuinka Emma juoksi hänen luokseen raivon vallassa, retuuttaen tätä kauluksesta ja sanoen hänen juoksevan naisten perässä.”[13]

Profeetan käytös vaikutti hyvin impulsiiviselta ja hän saattoi haluta sinetöintiä ja uutta vaimoa todella nopealla varoitusajalla. Heber C. Kimball kertoi eräälle herra Jo:lle, ”kuinka hän istui erään kerran Mansion Housen toimistossa profeetan kanssa ja he katsoivat ikkunasta ulos ja näkivät nuoren ja kauniin naimisissa olevan naisen kitkemässä rikkaruohoja, jonka molemmat tunsivat. Hän käski minua heti hakemaan tuon naisen luokseen ja sinetöimään heidät ”välittömästi”. Menin ja nainen juoksi taloonsa kampaamaan hiuksensa ja ”laittautumaan” ja sitten seurasi minua profeetan luo. Hoidin sinetöinnin ja poistuin.”[14]

Lopulta, kun Emma hetkellisesti saatiin taipumaan moniavioisuuteen, Joseph suoritti kulissiksi uuden seremonian Emmaa varten, jossa Patridgen sisaret vihittiin Josephille. Emma palkittiin tästä viisi päivää myöhemmin ja hän sai endowmenttinsa ja hänet sinetöitiin Josephiin.[15]

William Law muistaa, että Mansion Housessa asuivat myös Mariah ja Sarah Lawrence ja Cornelius P. Lottin tytär ja kuinka Emma olisi ollut näistä vaimoista tietoinen.[16]

Vaikka Emma oli tietoinen moniavioisista vaimoista ja heti sen jälkeen kun hän oli antanut Patridgen tytöt Josephille, silti hän yritti estää heitä viettämästä aikaa keskenään. Josephin kirjuri William Clayton kirjoitti päiväkirjaansa: ”Josephilla oli pieniä ongelmia sisar Emman kanssa.” Kun Mansion Housen yläkerran ovi oli lukossa, Emma meni yläkerran ovelle yrittäen avata sitä ja hakkasi sitä ja huusi neljä kertaa Elizaa oven takana. Joseph avasi oven ja kertoi syyn[miksi ovi oli lukossa]. Emma vaikutti tämän johdosta erittäin harmistuneelta.[17]

Eräs välikohtaus saattoi vaikuttaa Emmaan negatiivisesti Patridgen sisaruksia kohtaan. Vaikka Emma hyväksyi hetkellisesti moniavioisuuden periaatten, hän oli silti erittäin mustasukkainen Josephia kohtaan ja yritti seurata tämän menemisiä.

Richard Rushton, kertoi kuinka hän oli toimistossaan eräänä päivänä ja näki ikkunastaan kuinka profeetta Josephin perässä kulki kaksi Patridgen tyttöä. He menivät erääseen hirsimökkiin. Muutaman minuutin kuluttua Emma tuli toimistooni ja kysyi: ”näitkö veli Josephin ja kahden Patridgen tytön menevän hirsimökkiin?”. Herra Rushton vastasi epäröivästi ”No.. luulen.. ehkä.. no.. ehkä näin heidät”. Rushton näki Emman menevän hirsimökin ovelle ja näki kuinka hänet tönäistiin mökistä töykeästi ulos. Emma tuli takaisin toimiston ovelle katkerasti itkien ja sanoi: ”voi veli Rushton, menin mökkiin ja löysin nämä kaksi tyttöä mieheni kanssa ja Joseph hyppäsi ylös [sängyltä?] raivoissaan ja huomatessaan, että olin yllättänyt heidät, löi minua hirveällä lyönnillä.” Samaan aikaa hän näytti iskun jälkeä poskessaan. Seuraavaksi hän pyörtyi penkille itkien ja puhuen epätoivoisesti. Muutaman minuutin kuluttua Joseph tuli Emman luo anteeksipyytävästi: ”voi minun rakas Emma, olen niin pahoillani, että löin sinua. Tein sen tunteen vallassa; sinun täytyy antaa minulle anteeksi. Tein sen ajattelematta, muuten en olisi tehnyt sitä. Anna minulle anteeksi. Mutta sinun ei tulisi juosta perässäni, vakoilla ja urkkia minun toimiani.” Hän pyysi anteeksi antoi suukon ja pyysi anteeksi uudestaan ja sitten Emma nousi ja he menivät kahdestaan [Mansion Housen] saliin ilmeisesti soviteltuna.”[18]

Eräänä päivänä Eliza Snow suuteli Mansion Housen yläkerran ovella Josephia, juuri samaan aikaan kun Emma tuli paikalle ja näki tämän. Hän raivostui ystävänsä petoksesta niin silmittömästi, että tönäisi Elizan rappusista alas ja Eliza menetti oletettavasti putoamisen seurauksena syntymättömän lapsensa.[19] Elizan veljenpoika kertoi, kuinka sen jälkeen, kun Eliza oli pudonnut rappuset alas, Joseph juoksi ja nosti Elizan syliinsä ja kääntyi katsomaan Emmaa, joka puhkesi itkemään ja juoksi huoneeseensa. Emma saattoi tuntea tulleensa petetyksi, koska Eliza oli hänen hyvä ystävänsä ja neuvonantaja apuyhdistyksessä.[20] Eliza ei koskaan saanut jälkikasvua ja sanottiin, että se olisi johtunut tästä tapahtumasta.[21] Emman ja Elizan välit viilenivät tuon tapauksen jälkeen ja Eliza joutui lähtemään heidän kotoaan.[22]

Emma joutui joskus ikävään välikäteen moniavioisuuden takia, kun häneltä kyseltiin siitä. Se myös teki Emman hyvin suorasanaiseksi. Eräs nuori nainen Carthagesta kertoi: ”[Minun sisko] meni hotellin [Mansion House] saliin.. odottamaan aamupalaa. Kymmenen tai viisitoista nuorta naista kokoontui siellä nauraen ja jutellen. Rouva Emma Smith liittyi pian heidän seuraan ja tunnisti sisareni, jonka oli tavannut aikaisemmin, ja alkoi keskustella hänen kanssaan, ”rouva Smith, mistä teidän kirkkonne sai tämän opin henkivaimoudesta?” Emman kasvot alkoivat punottaa ja hänen silmänsä leimahtivat ja hän vastasi: ”Suoraan helvetistä.” Jotkut nuoret naiset punastuivat, toiset kikattivat ja silti, jotkut olivat ilmeettömiä ja välinpitämättömiä.”[23]

Heber C. Kimballin mukaan, Emmalla yhdessä vaiheessa aikomus jättää miehensä kokonaan.[24] Samansuuntaista kertoi Ebenizer ja Angeline Robinson, jotka asuivat tien toisella puolella Smitheistä. Ebenizer Robinsonin veli kertoi: ”näihin aikoihin [Emma] oli erittäin mustasukkainen ja epäileväinen [Josephia kohtaan] siinä pelossa, että tämä hankkisi uuden vaimon. Jos tämä hankkisi, hän oli päättänyt lähteä. Angeline Ebenizer oli vakoillut Josephia ja nähnyt tämän menevän erääseen taloon toisen naisen kanssa ja Angeline kertoi Emmalle tästä vieraissa käymisestä. Emma tuli todella vihaiseksi ja alkoi tehdä valmisteluja lähteäkseen New Yorkin osavaltioon. Se melkein tuhosi heidän perheensä. Robinson kertoi, että Joseph onnistui pelastamaan hänet silloin, mutta profeetasta tuntui pahalta sen johdosta ja profeetta meni Angelinan luo ja profeetta kiroili hänelle, koska hän oli paljastanut profeetan toimet. [25]

Useat muut lähteet antoivat vahvasti viitteitä samaan suuntaan. Sarah Pratt tiesi kertoi, että Emma oli nähnyt Josephin menevän Patrigden sisarusten huoneeseen ja tämä muiden tapausten kanssa saattoivat olla Emmalle lopulta liikaa.[26] Joten Patridgen siskokset joutuivat lähtemään Smithien luota.[27] [28] Emily Patridge kertoi: ”Emma ei levännyt ennen kuin sai meidät ulos talosta ja silloinkaan hän ei ollut vielä tyytyväinen. Hän halusi meidän lähtevän kaupungista.[29] Joseph piti erään todistajan mukaan kahdeksan naista kotonaan, joita hän kutsui tyttärikseen. Erään kerran Emma kuulemma uhkaili lähteä ja Joseph sanoi hänelle, ”selvä, saat lähteä”. Hän lähti, mutta Joseph ymmärsi, että sellainen skandaali satuttaisi hänen profeetallista arvokkuuttaan. Sen sijaan hänen kahdeksan ”tytärtä” joutuivatkin lähtemään talosta. [30] [31] Joseph ei kuitenkaan lopettanut tähän moniavioisia suhteitaan. Sillä Josephin kirjuri William Clayton kirjoitti päiväkirjaansa kuinka Joseph oli luvannut Emmalle, että ”hän luopuisi vaimoistaan Emman takia”. Joseph kuitenkin sanoi jälkeenpäin kirjurilleen, että ”hän ei aio luopua mistään”.[32]

Joseph Smith vuokrasi Mansion Housen Ebenizer Robinsonille jättäen silti usean huoneensa perheensä käyttöön. Sanottiin, että Joseph joutui antamaan Mansion Housen Ebenizer Robinsonille, koska Emma pakotti Josephin lähettämään siellä asuvat henkivaimot ulos.[33] Tätä tukee myös tummaihoisen palvelijattaren Elizabeth Manningin muistelmat, jossa hän toteaa samansuuntaista.[34]

Seuraava osa: Salaisuudesta julkiseksi ilmoitukseksi



[1] William Lawn haastattelu. Julkaistu The Daily Tribute:ssa heinäkuussa 31, 1887
[2] Ibid, p. 140
[3] Richard S. Van Wagoner, "Sarah Pratt: The Shaping of an Apostate" Dialogue 19 (Summer 1986), sivu 84; Quinn 1978, sivut 82-96. Temppelissä näytettiin ennen rangaistukset, jotka kohtaisi niitä jotka rikkoisivat pyhiä valoja. Nämä on sittemmin rajoitettu sellaisiksi, ettei niitä näytetä kokonaan.
[4] Benjamin F. Johnson, “More Testimony,” March 9, 1904, Deseret Evening News, April 12, 1904, 4. Cornelius Lott’s daughter, Malissa, was sealed to Joseph in the latter part of September 1843. Katso myös Josephsmithpolygamy.org. Kirkon jäsen ja kirkon puolustaja Brian Hales on tätä mieltä.
[5] Edwin De Leon, Thirty Years of My Life on Three Continents (London: Ward and Downey, 1890), 55–56. De Leon also wrote that, when he “mentioned to Joseph that his nieces did not resemble each other, the Prophet, with a twinkle in his eye, said: ‘Oh, the carnal mind, the carnal mind.!’ And I thought it discreet not to press the subject”, sivu 60
[6] Wilhelm Wymetal, Mormon Portraits, sivu 66
[7] Wilhelm Wymetal, Mormon Portraits, sivu 66
[8] Melissa Lott, Deposition, Temple Lot Transcript, Church of Christ in Missouri v. Reorganized Church of Jesus Christ of Latter Day Saints (8th Circuit Court, 1895)
[9] Emily D. Partridge Young, Deposition, Temple Lot Transcript, Part 3, pp. 371, 384, questions 480-84, 751-62
[10] Joseph B. Noble, Deposition, Temple Lot Case, Abstract of Pleading and Evidence in the [Ninth] Circuit Court of the United States, Western Division at Kansas City-The Reorganized Church of Jesus Christ of Latter Day Saints vs. The Church of Christ at Independence (Lamoni, Iowa: Herald Publishing House and Bindery, 1893), excerpts, Part 3, pp. 396, 426-27, questions, 52-53, 681-704; Grant Palmer, Sexual Allegations of Joseph Smith
[11] Benjamin F. Johnson, Letter to Anthon H. Lund, May 12, 1903, LDS Church History Library.
[12] Dean R. Zimmerman, I knew the Prophets, 44.
[13] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 134. See also JS to ES, 6 June 1832, Original in Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University, New Haven, Conn.
[14] Wilhelm Wymetal, Mormon Portraits – Joseph Smith, sivu 55
[15] Ibid, p. 143
[16] Benjamin F. Johnson, “More Testimony,” March 9, 1904, Deseret Evening News, April 12, 1904, 4. Cornelius Lott’s daughter, Malissa, was sealed to Joseph in the latter part of September 1843. Katso myös Josephsmithpolygamy.org. Kirkon jäsen ja kirkon puolustaja Brian Hales on tätä mieltä.
[17] George D. Smith, An Intimate Chronicle: The Journals of William Clayton, Significant Mormon Diaries Series No. 5 Salt Lake City: Signature Books in association with Smith Research Associates, 1995, sivut 105–6.
[18] W. Wyl, Mormon Portraits – Joseph Smith, page 66-67
[19] Intimate Disciple, a Portrait of Willard Richards, by Claire Noall, 1957, sivu 407
[20] Eliza oli tuolloin Josephin moniavioinen vaimo ja hän joutui jostain syystä kiireesti lähtemään Smithien kotoa. Hän jätti tuon tapahtuman jälkeen kirjoittamatta päiväkirjaansa 5 kk ajalta. Elizan ja Emman välit muuttuivat Elizan päiväkirjan mukaan hyvin virallisiksi, kun ne olivat olleet hyvin lämpimät ennen tätä.
[21] Wilhelm Wymetal, Mormon Portraits, sivu 58
[22] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, sivu 137
[23] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, sivu 171
[24] The Journal History in the Mormon Church Library in Salt Lake states that Kimball asserted this in a speech in Salt Lake, July 12, 1857
[25] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, sivu 177, katso myös Joseph Lee Robinsonin päiväkirja, sivu 27; Sandra Tanner, The Changing World of Mormonism sivu 230
[26] Wilhelm Wymetal, Mormon Portraits – Joseph Smith, sivu 62
[27] http://wivesofjosephsmith.org/2021-EmilyandElizaPartridge.htm
[28] Temple Lot” case, complete transcript, pp. 364, 367, 384; Foster, “Religion and Sexuality,” p. 15; Andrew Jenson, ”LDS Biographical Encyclopedia” [1951], vol. 1, p. 697; S. Easton, “Marriages in Nauvoo Region 1839-45;” “Civil Marriages in Nauvoo 1839-45.” Lyndon Cook, “Nauvoo Temple Endowment Register 1845-46”; Mormon Manuscripts 1846.
[29] Emily D. P. Young “Incidents of the Early Life of Emily Patridge,” December 1876, p. 5. See also Mormon Enigma p. 170
[30] Wilhelm Wymetal, Mormon Portraits – Joseph Smith, sivu 57
[31] Ann Eliza Young, Wife No. 19, sivu 69
[32] Quinn, Sexual Side of Joseph Smiths Polygamy, 2012, sivu 28
[33] Ibid. See also Jane M. James “The Life Sketch of Jane Elizabeth Manning James” p. 20
[34] Ibid. p. 170

Moniavioisuuden historia 14: Joseph valehtelee Emmalle

Tämä on osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Teksti on jatkoa artikkelille Smith kieltää huhut moniavioisuudesta.

Smithien vieraat ylistivät Emmaa itsevarmaksi ja tyyneksi. ”Sisar Emma” kirjoitti Charlotte Haven takaisin New Englannista ”hän on hyvin vaatimaton luonteeltaan, toisaalta olemme kuulleet, että hän on hyvin älykäs ja hyväntahtoinen ja hänellä on hyvä vaikutus mieheensä ja on yleisesti rakastettu. Hän sanoi meille hyvin vähän, koska hänen huomionsa oli kiinnittynyt siihen mitä Joseph sanoi.” Joseph, hän lisäsi ”puhui lakkaamatta itsestään, mitä hän oli tehnyt ja kuinka pystyisi tekemään enemmän kuin muut kuolevaiset ja huomautti, että hän oli jättiläinen henkisesti ja mieleltään.”[1]

Joseph sinetöitiin Louisa Beamaniin Huhtikuun 5 päivä vuonna 1841. Joseph piti tämän salassa Emmalta. Aikaisemmat yritykset aloittaa moniavioisuus Kirtlandissa olivat aiheuttaneet Emmalle vakavia traumoja ja Joseph tiesi, että Emma ei jakanut häntä vapaaehtoisesti toisen naisen kanssa.[2]

Joseph kokeili kepillä jäätä saarnaamalla avioliiton uudesta järjestyksestä aamusaarnassaan, kesän alussa vuonna 1841. Hän saarnasi ”kaikkien asioiden palautusta”, kuten ne olivat Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin aikoina. Joseph sanoi: ”Oletetaan, että lähettäisimme vanhimmat Turkkiin tai Intiaan... missä ihmiset harjoittavat moniavioisuutta.. Vanhimmat sanoisivat: ”Siionin lait ovat sellaiset, että voitte tuoda vaimonne [Siioniin] ja nauttia heistä täällä ja siellä”.[3]

Ebenizer Robinson kirjoitti päiväkirjaansa Josephin veljen Don Carlosin reaktiosta saarnaan: ”kukaan mies, joka opettaa tai harjoittaa oppia henkivaimoudesta [moniavioisuudesta], tulee menemään helvettiin, enkä välitä vaikka se olisi veljeni Joseph.” Don Carlos oli kirkon sisäpiirissä ja vastusti järkähtämättömästi moniavioisuutta. Sivuhuomautuksena todettakoon, että Don Carlos kuoli elokuun 7 päivä, 25-vuotiaana. Ina Coolbrightin mukaan, kun Joseph Smith kysyi Don Carlokselta, viimeistä toivomusta, hän vastasi: ”Kyllä minulla on, Joseph Smith, haluan, että olisit lopun elämääsi rehellinen mies”.[4]

Joseph Robinson kertoi, että antamansa moniavioisuutta käsittelevän aamusaarnan jälkeen ”Joseph meni kotiinsa päivälliselle, mutta useat kirkon naiset kokoontuivat profeetan taloon hänen vaimonsa [Emman] kanssa” sanoen, ”Voi herra Smith, sinä olet tehnyt sen nyt. Se ei koskaan käy, se on pelkkää Jumalanpilkkaa. Sinun tulee ottaa takaisin se mitä sanoit tänään. Se on törkeää. Se tuhoaisi meidät ihmisinä.” Useat naiset olivat tässä ryhmässä vaatimassa Josephilta tätä, mukaan luettuna Emma ja Josephin äiti.[5]

”Minun täytyy ottaa ne sanat takaisin ja jättää se kuin mitään ei olisi sanottu,” Joseph myöntyi, keskeytti päivällisensä ja meni takaisin samaan puistoon ja puhui seurakunnalle uudestaan. Hän yritti minimoida antamansa saarnan vahinkoja sanomalla, että se oli tarkoitettu ainoastaan tulevaisuutta varten. Tulevaisuus tarkoittaisi vain yleisesti jäseniä. Joseph oli kuitenkin jo ottanut muita vaimoja ja muutamien seuraavien kuukausien aikana hän esitteli moniavioisuuden lähimmille ja luotetuimmille seuraajilleen.[6]

Joseph kosi Mary Lightneria nyt eli 10 vuotta heidän ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Joseph esitti vahvimman argumentin, jolla on eniten painoarvoa Jumalaan uskovan henkilön silmissä, nimittäin lupauksella pelastuksesta, jos hän suostuisi. Kun Lightner kysyi, että tiesikö Emma hänestä, Joseph väisti kysymyksen epätäydellisellä vastauksella: ”Emma ajattelee sinusta todella hyvää”. Lightner hyväksyi Josephin kosinnan vaikka hän oli jo naimisissa. Mary kertoi, että hänen puoliso Adam oli kaukana poissa paikkakunnalta, kun hänet naitettiin Josephille[7]. Marystä tuli yksi noin kymmenestä polyandrisesta[8] vaimosta Josephille.[9]

Tammikuun 6 päivä, 1842 Joseph Smith sinetöitiin Agnes Smithiin, joka oli Don Carloksen leski. Toisessa apuyhdistyksen kokouksessa maaliskuun 24 päivä samana vuonna, Agneksesta tuli apuyhdistyksen jäsen. Apuyhdistyksen johtaja Emma Smith oli miehensä moniavioisten suhteiden päättäväinen vastustaja ja hän käytti apuyhdistystä hiljentääkseen huhuja moniavioisuudesta. Hän oli kuullut huhun, jonka mukaan Clarissa Marvel oli sanonut, että Agnes olisi naitettu Josephille. Tuossa kokouksessa Marissa Marvelia ”syytettiin skandaalinomaisten valheiden kertomisesta Joseph Smithin luonnetta vastaan..” ja Emma kysyi, jos apuyhdistyksen jäsenet ”voisivat viisaudessaan tehdä jonkinlaisen suunnitelman, tuodakseen hänet [Clarissan] parannukseen”. Agnes tuli ystävänsä apuun: ”Clarissa Marvel asui kanssani lähes vuoden ajan, enkä nähnyt mitään pahaa hänessä. Kuitenkin Hannah Markham laitettiin kuulustelemaan Clarissaa.[10]

Viikkoa myöhemmin kolmannessa apuyhdistyksen kokouksessa Joseph kommentoi apuyhdistyksen intoa hävittää synti, mutta sanoi: ”joskus [teidän] intonne ei ole tiedon tasalla.” Hän vihjasi, että hän ei pitänyt moniavioisuuteen liittyvistä tutkimuksista.[11]

Emma oli hyvin kiinnostunut Josephin menemisistä ja hän käytti apuyhdistystä Josephin tarkkailuun. Hän lähetti Eliza Snown vakoilemaan Josephia. Kävi kuitenkin niin, että Joseph hurmasi Elizan ja teki hänestä vaimon itselleen.[12]

Kun huhut moniavioisuudesta tulivat Emman tietoon, Joseph vakuutti, etteivät huhut olisi totta. Tämän vakuuttelun johdosta, Emma puhui voimakkaasti apuyhdistyksessä moniavioisuutta ja Josephin moniavioisuudesta kertovia huhuja vastaan, tietämättä, että moni huoneissa olevista naisista olivat jo Josephin vaimoja, jopa Emman oma neuvonantaja Eliza Snow ja sihteeri Sarah Cleveland.[13]

Aikaisemmin Joseph oli pyytänyt apuyhdistystä valvomaan yhteiskunnan moraalia, nyt Joseph kuitenkin pyysi heitä ”hillitsemään kielensä.. pieni tarina voi sytyttää maailman tuleen. Juuri nyt totuutta syyllisestä ei tulisi kertoa julkisesti – vaikka se kuulostaa kummalta, tämä on käytäntö.”

Emma taas sanoi, että kaikki, jotka hillitsevät kielensä suojellakseen syntistä yhteiskunnan kustannuksella katsottaisiin syylliseksi rikokseen.[14]
Samaan aikaan John C. Bennet, joka oli Josephin apulaispresidentti (neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa), oli harjoittanut henkivaimous-oppia, jonka avulla hän harrasti seksiä naisten kanssa, hänen mukaansa Joseph Smithin hänelle antamalla siunauksella. Emma organisoi apuyhdistyksen paljastaakseen Bennetin. Joseph vetosi useaan otteeseen, että apuyhdistyksen sisaret voisivat antaa Bennetille anteeksi, mutta tämä oli turhaa. Bennet lopulta erosi omatoimisesti kirkosta. Joseph halusi pitää tämän salassa, mutta Emma järjesti apuyhdistyksen julkaisemaan kirkon lehdessä Bennettiä häpäiseviä asioita ja opin ja liittojen kohtia, joiden mukaan moniavioisuus olisi rikos ja että miehellä tulee olla yksi vaimo ja vaimolla yksi mies.[15]

Seuraava osa: Mansion House - keskeinen tapahtumapaikka



[1] Girls letters from Nauvoo, “Overland Monthly, December 1890, p.623
[2] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 96
[3] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 96
[4] Joseph F. Smith`s 1918 letter. See also In Sacred Loneliness: The Plural Wives of Joseph Smith, Location 3811
[5] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 96
[6] Ibid.
[7] http://wivesofjosephsmith.org/09-MaryRollinsLightner.htm
[8] Polyandrialla tarkoitetaan naista, joka on naimisissa useamman eri miehen kanssa.
[9] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 65
[10] In Sacred Loneliness: The Plural Wives of Joseph Smith, Location 3870
[11] Ibid.
[12] Wymetal, Mormon Portraits, sivu 58
[13] The Introduction to HC 3, Saints Herald 26, No 14, (15 july 1879). Donna Hill, Joseph Smith; the first mormon pp. 245 - 246. JS to ES, 4 November 1838, RLDS Library -Achives. JS to ES, 12 november 1838, RLDS Library -Achives.
[14] Ibid.
[15] Ibid.

Moniavioisuuden historia 13: Smith kieltää huhut moniavioisuudesta

Tämä on osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Teksti on jatkoa artikkelille Kiristäminen, peittely ja salailu.

Tuon aikaisessa Opin ja liittojen kirjassa tuomittiin moniavioisuus:

Sikäli kun tätä Kristuksen kirkkoa on syytetty haureuden rikoksesta ja moniavioisuudesta, me julistamme, että me uskomme, että yhdellä miehellä tulisi olla yksi vaimo; ja yhdellä naisella vain yksi aviomies, paitsi kuolemantapauksessa, jolloin toisella on oikeus mennä uudestaan naimisiin.[1] 

Joseph viittasi moniavioisuuden kieltävään jakeeseen kirkon virallisessa julkaisussa Times and Seasons -lehdessä: ”Tämä on ainoa sallittu sääntö kirkossa”.[2] Hän toisti tämän julistuksen uudestaan vuonna 1842 Times and Seasons -lehdessä ja kiisti kaikki syytökset moniavioisuuden harjoittamisesta.[3]

Kirkon Times and Seasons -lehdessä moniavioisuus kiistettiin jyrkästi. ”Meitä syytetään moniavioisuuden harjoittamisesta.. Tämä on valheellista, kuten myös moni muu naurettava väite, joita on esitetty meitä vastaan.. me teemme mitä muut eivät tee, eli teemme niin kuin sanomme.”[4]

Augustine Spencer kirjoitti kuinka ”Joseph ryyppäsi, mässäili kiroili ja juhli yömyöhään kuuden tai seitsemän nuoren vaimonsa kanssa.” Tämä kirje kiersi jäsenten keskuudessa.[5] Joseph Smith eli tuolloin todistettavasti Mansion House hotellissa samaan aikaan usean nuoren naisen kanssa, jotka olivat hänen vaimojaan. Josephin omasta päiväkirjasta myös tulee ilmi, että hän käytti alkoholia välittämättä viisauden sanan ilmoituksesta.[6] Mansion Housen tapahtumia käsitellään lisää myöhemmin.

Yrittäessään hillitä ja kumota huhuja salaisesta moniavioisuuden harjoittamisestaan Joseph pyysi 31 todistajaa allekirjoittamaan valaehtoisen todistuksen, joka julkaistiin Times and Seasons -lehden lokakuun numerossa ja jossa vakuutettiin, ettei Joseph harjoittanut moniavioisuutta. Viitaten yllä mainittuun OL 101:4 kohtaan, nämä todistajat väittivät seuraavaa:

“...emme tiedä mitään muuta sääntöä tai avioitumistapaa kuin sen, mikä on julkaistu kirjassa Oppi ja Liitot. ”

Tämän valaehtoisen todistuksen ongelma oli siinä, että sen allekirjoittajista useat olivat salaa itse moniavioisia tai tiesivät Josephin moniavioisuudesta allekirjoittaessaan tuon todistuksen. Tosiasiassa Eliza R. Snow, joka oli yksi allekirjoittaneista, oli Joseph Smithin moniavioinen vaimo. Joseph ja Eliza olivat menneet naimisiin kolme kuukautta aiemmin 29. kesäkuuta 1842. Kaksi tulevaa apostolia, John Taylor ja Wilford Woodruff, olivat hyvinkin tietoisia Josephin kulissien takaisesta moniavioisuudesta allekirjoittaessaan todistuksen.

 Bishop Whitney, myös yksi allekirjoittaneista, oli henkilökohtaisesti vihkinyt tyttärensä Sarah Ann Whitneyn Josephin moniavioiseksi vaimoksi muutamaa kuukautta aiemmin 27. heinäkuuta 1842. Whitneyn vaimo ja Sarahin äiti Elizabeth (myös yksi allekirjoittaneista) oli seremonian todistajana.

Joseph todennäköisesti pyysi moniavioisia vaimojaan ja ystäviään, jotka tiesivät hänen salaisesta moniavioisuudestaan tai polyandriastaan, valehtelemaan ja antamaan väärän valan julkisessa, valaehtoisessa todistuksessa siitä, että Joseph ei ollut moniavioinen?

Huhut moniavioisuudesta kiirivät ympäri maata, joten Joseph Smith päätti koventaa panoksia lähettämällä 380 vanhinta lähetystyöhön ympäri yhdysvaltoja kertomaan ihmisille kuinka hän ei ole moniavioinen. Vanhinten tuli jättää perheensä ja kotinsa sekä matkustaa tuhansia kilometrejä jakaen valaehtoisia todistuksia, sertifikaatteja ja heidän tuli kertoa oma todistuksensa, että Joseph Smith ei ole moniavioinen. Joseph Smith sanoi puhujankorokkeelta isolle joukolle jäseniä: ”profetoin Herran Jeesuksen nimessä jonka palvelija olen, että he tulevat menestymään lähetystyössään.” [7]

Moni kirkon jäsen kuuli huhuja ja jotkut seurasivat niiden kertomaa esimerkkiä profeetasta. Vuonna 1844 Joseph ja Hyrum ilmoittivat kirkon jäsenen Hiram Brownin erottamisesta ”moniavioisuuden saarnaamisesta ja muista vääristä ja korruptoituneista opeista..” [8]

Sidney Rigdon oli ollut profeetan luottomies ja neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa ja jonka tytärtä Nancyä Joseph oli yrittänyt painostaa vaimokseen. Sidney vastusti moniavioisuutta ja julkaisi vuonna 1844 Messanger and Advocate lehdessä:

”Kaksitoista[apostolia] ja heidän kannattajat ovat pyrkineet jatkamaan henkivaimous -liiketoimia.. ja ovat menneet mitä häpeällisiin ja epätoivoisiin toimenpiteisiin pitääkseen sen poissa julkisuudelta. Ensiksi loukaten viattomia naisia ja kun he kieltäytyivät tästä loukkaavasta pyynnöstä, nämä hirviöt ihmishahmossa hyökkäsivät näiden naisten kimppuun tuhoamalla heidän maineensa valehtelemalla ja vannomalla vääriä todistuksia, monen miehen avulla, jotka auttoivat tuhoamaan heidät, joita oli loukattu, ja kaikki tämä vain siksi, että he pystyisivät pitämään nämä korruptoituneet käytännöt piilossa maailmalta.”[9]

Seuraava osa: Joseph valehtelee Emmalle



[1] 1835 Doctrine and Covenants, C1, p. 251 (1835)
[2] Times and Seasons, vol. 3, p. 909 (1842)
[3] Times and Seasons, vol. 3, p. 939 (1842)
[4] Times and Seasons, v. 4, p. 143
[5] History of The Church, Vol 3, sivu 354 - 355
[6] June 1, 1844 journal entry Joseph Smith mentions that he stopped in and "drank a glass of beer at Moesser's".
[7] Dean C. Jessee, The Papers of Joseph Smith 2:447, LOCATION: Nauvoo, IL SOURCE: LDS History of the Church 5:131132; RLDS History of the Church 2:613; ; see also Dean C, Jessee, The Papers of Joseph Smith
[8] Times and Seasons, vol. 5, p. 423 (1844)
[9] Richard S. Van Wagoner, "Sarah Pratt: The Shaping of an Apostate" Dialogue 19 (Summer 1986), sivu 83

Moniavioisuuden historia 12: Kiistäminen, peittely ja salailu

Tämä teksti on osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Tämä teksti on jatkoa artikkelille Mustamaalaus ja uhkailu.

Moniavioisuusopista kuiskailtiin salaisesti. Veli C. G. Webb kertoi, että jäsenet halusivat tietää ”Jumalan mysteereistä” ja jäsenet kehittelivät monia epätäydellisiä teorioita ja monesti ajautuivat vääränlaisiin johtopäätöksiin. Josephilla ei joidenkin lähteiden mukaan ollut aluksi minkäänlaista kunnollista suunnitelmaa, kuinka ohjailla sisäpiiriin kuuluvia ystäviä, puhumattakaan muista kirkon jäsenistä.[1] Joseph saarnasikin, että hän opettaa oikeita periaatteita ja jokainen huolehtii itsestään. Hänen väitetään myös saarnanneen, että jos ei ole lakia annettu, jokaisen miehen ja naisen tuli olla lakina itselleen.[2]

Joseph yritti suojella ystäviään, jos he jäivät kiinni naisten kanssa makaamisesta. Tätä tukee Nauvoon korkeanevoston kokouksen 6. helmikuuta 1841 pöytäkirjat, joiden mukaan Smith ohjeisti ”Nauvoon korkeaneuvostoa olemaan erottamatta Theorode Turley:tä kahden naisen kanssa makaamisesta, vaatien häntä vain tunnustamaan, ettei ollut toiminut viisaasti ja oli toiminut epäoikeudenmukaisesti, harkitsemattomasti ja sopimattomasti.[3]

Joseph ilmeisesti pyrki tuomaan jonkinlaista järjestystä asiaan. Kymmenen päivää Zina Huntington Jacobsin moniavioisen avioliiton jälkeen, Joseph opetti pyhille Nauvoossa 7 marraskuussa, 1841 salailun tärkeydestä:

”Jos ette syytä toisianne, Jumala ei syytä teitä. Jos teillä ei ole syyttäjää, te pääsette taivaaseen, jos seuraatte ilmoituksia ja ohjeita joita Jumala on antanut teille minun kauttani, vien teidät taivaaseen selässäni. Jos ette syytä minua, minä en syytä teitä. Jos ympäröitte rakkauden viitan minun syntieni ylle, niin minä heitän teidä ylleni, sillä rakkaus peittää useamman synnin. Mitä ihmiset kutsuvat synniksi ei ole syntiä; minä teen monia asioita murtaakseni taikauskoa ja minä murran sen.”[4]

Tätä filosofiaa harjoitettiin jo Joseph Smithin ja John C. Bennetin ja muiden, jotka aloittivat pian heidän jälkeensä, kuten Josephin veli ja apostoli William Smith, Chauncey L. Higbee, Lyman O Littlefield, Joel S. Miles, Darwin Chase ja moni muu. Toukokuuhun 1842 mennessä Nauvoon korkeaneuvostoon tuotiin tapauksia väitetyistä seksuaalisista väärinkäytöksistä. Naispuolisten todistajien väitteet noudattivat kaikki suunnilleen samanlaista kaavaa: syytetyt miehet opettivat: (1) ”että kuka tahansa nainen voisi ryhtyä sukupuoliyhteyteen ja, että se ei olisi syntiä, (2) molemmat pitivät asian omana tietonaan; (3) koska ei olisi syntiä siellä missä ei olisi henkilöä, joka syyttäisi ja (4) ”Joseph Smithin nimen mukaan” he vahvistivat, ”että sellainen yhdyntä sallittaisiin kirkon johtajien antamalla luvalla.”[5]

Ongelmallista kuitenkin oli, että ensimmäisen presidenttikunnan jäsen Bennett ja muut eivät innokkaina olleet tarpeeksi varovaisia ja heidät paljastettiin ja nyt heillä oli ”syyttäjiä”. Useita heistä ojennettiin tai he vetäytyivät kirkosta vuonna 1842.[4] Catherina Fuller Warren joutui Nauvoon korkeaneuvoston eteen syytettynä ”siveettömästä ja epähyveellisestä käytöksestä”. Hän myönsi olleensa yhdynnässä Bennetin ja Josephin veljen apostoli William Smithin kanssa. Catherina kertoi, että miehet olivat ”opettaneet hänelle oppia, jonka mukaan oli oikein olla vapaasti yhdynnässä naisten kanssa ja kirkon johtajat opettivat ja harjoittivat, mikä antoi hänen uskoa, että se olisi oikein.”[6] Joseph yritti tehdä kaikkensa, että Bennet olisi pystytty pitämään kirkossa, mutta ei onnistunut tässä, koska apuyhdistys työskenteli lakkaamatta Bennetin erottamiseksi.[7] On erikoista, että Joseph oli Bennetin laittomien sukupuolisuhteiden jälkeen saanut ilmoituksen, joka kerrotaan Opin ja Liittojen kirjan 124:17 jakeessa: ” Minä olen nähnyt työn, jonka hän on tehnyt, ja minä hyväksyn sen, jos hän jatkaa, ja kruunaan hänet siunauksilla ja suurella kirkkaudella.”

Jotkut saivat erityiskohtelua vain sillä perusteella, että olivat profeetan sukulaisia. William Smith joutui Brigham Youngin määräämään kurinpitoneuvostoon huorinteosta ja muista synneistä. Kun istunto oli alkanut, Joseph tuli huoneeseen ja istuutui. Seuraavaksi todistajat kertoivat tehdyistä synneistä. Hetken kuluttua Joseph nousi seisomaan täynnä raivoa: ”veli Brigham, minä en kuuntele enää hetkeäkään perheeni huonoa kohtelua.” Johon Young vastasi välittömästi sanomalla, ”veli Joseph, peruutan syytteen.”[8] Tämän jälkeen joku yritti poistaa Williamin nimen naisten todistajalausunnoista.[9]

Joseph otti naimisissa olevia naisia vaimoikseen. Joissain tapauksissa naisten puolisot tiesivät asiasta, mutta oli myös tapauksia, joissa puoliso sai tietää sinetöinnistä jälkikäteen. Joseph Smith otti Nauvossa vaimokseen Esther Dutcher Smithin. Hänen aviomies, joka oli uskollinen kirkon jäsen, ei tiennyt asiasta mitään, kunnes Esther kertoi hänelle myöhemmin ja ilmoitti haluavansa jatkaa tätä suhdetta Joseph Smithin kanssa. Tämän kerrottuaan ”se melkein mursi hänen sydämensä.” Estherin aviomies pääsi tästä kuitenkin yli vasta 7 vuotta Josephin kuoleman jälkeen.[10]

Joseph kielsi harjoittavansa moniavioisuutta sekä julkisesti että yksityisesti. Hän kiisti useaan otteeseen myös Emmalle harjoittavansa moniavioisuutta. Kirkon jäsenetkään eivät tienneet mitä kulissien takana tapahtui, koska moniavioisuudesta tuli julkista vasta kun Brigham Young ilmoitti siitä Utahissa vuonna 1852. Joseph pyrki keinoja kaihtamatta pitämään omat ja ystäviensä teot salassa. Hän jopa rankaisi muita pyhiä, jotka harjoittivat samanlaista toimintaa kuin hän itse.

Seuraava osa: Smith kieltää huhut moniavioisuudesta



[1] Wilhem Wyl, Mormon Portraits, 1886, sivu 68
[2] Ibid,
[3] Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon korkeaneuvoston pöytäkirjat, 6.2 1841; http://www.i4m.com/think/polygamy/JS_Polygamy_Timeline.htm
[4] Joseph Smith's November 7, 1841 discourse in, Joseph Smith et al, History of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, ed. B. H. Roberts, 7 vols. (Salt Lake City: Deseret Book Co. 1978 printing), 4:445.
[5] Quoted in Gary James Bergera, '"Illicit intercourse,' Plural Marriage and the Nauvoo Stake High Council, 1840-44," The John Whitmer Historical Association Journal 23 (2003), sivut 68-69
[6] Ibid., 59-90.
[7] Richard Van Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, sivu 74, Dialogue of Mormon Thought; Hutchins 1977, 33
[8] Richard Van Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, sivu 75, Dialogue of Mormon Thought;
[9] Richard Van Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, Dialogue of Mormon Thought sivu 75; Cannon, 9 April 1890;
[10] Quinn, Sexual Side of Joseph Smiths Polygamy, sivu 48; Dinger, Nauvoo City and High Council Minutes, sivut 415-417, Quinn arvelee, että Joseph Smith olisi yrittänyt poistaa veljensä nimeä todistajalausunnoista.