Tämä teksti on osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Tämä teksti on jatkoa artikkelille Mustamaalaus ja uhkailu.
Moniavioisuusopista kuiskailtiin salaisesti. Veli C. G. Webb kertoi, että jäsenet halusivat tietää ”Jumalan mysteereistä” ja jäsenet kehittelivät monia epätäydellisiä teorioita ja monesti ajautuivat vääränlaisiin johtopäätöksiin. Josephilla ei joidenkin lähteiden mukaan ollut aluksi minkäänlaista kunnollista suunnitelmaa, kuinka ohjailla sisäpiiriin kuuluvia ystäviä, puhumattakaan muista kirkon jäsenistä.[1] Joseph saarnasikin, että hän opettaa oikeita periaatteita ja jokainen huolehtii itsestään. Hänen väitetään myös saarnanneen, että jos ei ole lakia annettu, jokaisen miehen ja naisen tuli olla lakina itselleen.[2]
Joseph yritti suojella ystäviään, jos he jäivät kiinni naisten kanssa makaamisesta. Tätä tukee Nauvoon korkeanevoston kokouksen 6. helmikuuta 1841 pöytäkirjat, joiden mukaan Smith ohjeisti ”Nauvoon korkeaneuvostoa olemaan erottamatta Theorode Turley:tä kahden naisen kanssa makaamisesta, vaatien häntä vain tunnustamaan, ettei ollut toiminut viisaasti ja oli toiminut epäoikeudenmukaisesti, harkitsemattomasti ja sopimattomasti.[3]
Joseph ilmeisesti pyrki tuomaan jonkinlaista järjestystä asiaan. Kymmenen päivää Zina Huntington Jacobsin moniavioisen avioliiton jälkeen, Joseph opetti pyhille Nauvoossa 7 marraskuussa, 1841 salailun tärkeydestä:
”Jos ette syytä toisianne, Jumala ei syytä teitä. Jos teillä ei ole syyttäjää, te pääsette taivaaseen, jos seuraatte ilmoituksia ja ohjeita joita Jumala on antanut teille minun kauttani, vien teidät taivaaseen selässäni. Jos ette syytä minua, minä en syytä teitä. Jos ympäröitte rakkauden viitan minun syntieni ylle, niin minä heitän teidä ylleni, sillä rakkaus peittää useamman synnin. Mitä ihmiset kutsuvat synniksi ei ole syntiä; minä teen monia asioita murtaakseni taikauskoa ja minä murran sen.”[4]
Tätä filosofiaa harjoitettiin jo Joseph Smithin ja John C. Bennetin ja muiden, jotka aloittivat pian heidän jälkeensä, kuten Josephin veli ja apostoli William Smith, Chauncey L. Higbee, Lyman O Littlefield, Joel S. Miles, Darwin Chase ja moni muu. Toukokuuhun 1842 mennessä Nauvoon korkeaneuvostoon tuotiin tapauksia väitetyistä seksuaalisista väärinkäytöksistä. Naispuolisten todistajien väitteet noudattivat kaikki suunnilleen samanlaista kaavaa: syytetyt miehet opettivat: (1) ”että kuka tahansa nainen voisi ryhtyä sukupuoliyhteyteen ja, että se ei olisi syntiä, (2) molemmat pitivät asian omana tietonaan; (3) koska ei olisi syntiä siellä missä ei olisi henkilöä, joka syyttäisi ja (4) ”Joseph Smithin nimen mukaan” he vahvistivat, ”että sellainen yhdyntä sallittaisiin kirkon johtajien antamalla luvalla.”[5]
Ongelmallista kuitenkin oli, että ensimmäisen presidenttikunnan jäsen Bennett ja muut eivät innokkaina olleet tarpeeksi varovaisia ja heidät paljastettiin ja nyt heillä oli ”syyttäjiä”. Useita heistä ojennettiin tai he vetäytyivät kirkosta vuonna 1842.[4] Catherina Fuller Warren joutui Nauvoon korkeaneuvoston eteen syytettynä ”siveettömästä ja epähyveellisestä käytöksestä”. Hän myönsi olleensa yhdynnässä Bennetin ja Josephin veljen apostoli William Smithin kanssa. Catherina kertoi, että miehet olivat ”opettaneet hänelle oppia, jonka mukaan oli oikein olla vapaasti yhdynnässä naisten kanssa ja kirkon johtajat opettivat ja harjoittivat, mikä antoi hänen uskoa, että se olisi oikein.”[6] Joseph yritti tehdä kaikkensa, että Bennet olisi pystytty pitämään kirkossa, mutta ei onnistunut tässä, koska apuyhdistys työskenteli lakkaamatta Bennetin erottamiseksi.[7] On erikoista, että Joseph oli Bennetin laittomien sukupuolisuhteiden jälkeen saanut ilmoituksen, joka kerrotaan Opin ja Liittojen kirjan 124:17 jakeessa: ” Minä olen nähnyt työn, jonka hän on tehnyt, ja minä hyväksyn sen, jos hän jatkaa, ja kruunaan hänet siunauksilla ja suurella kirkkaudella.”
Jotkut saivat erityiskohtelua vain sillä perusteella, että olivat profeetan sukulaisia. William Smith joutui Brigham Youngin määräämään kurinpitoneuvostoon huorinteosta ja muista synneistä. Kun istunto oli alkanut, Joseph tuli huoneeseen ja istuutui. Seuraavaksi todistajat kertoivat tehdyistä synneistä. Hetken kuluttua Joseph nousi seisomaan täynnä raivoa: ”veli Brigham, minä en kuuntele enää hetkeäkään perheeni huonoa kohtelua.” Johon Young vastasi välittömästi sanomalla, ”veli Joseph, peruutan syytteen.”[8] Tämän jälkeen joku yritti poistaa Williamin nimen naisten todistajalausunnoista.[9]
Joseph otti naimisissa olevia naisia vaimoikseen. Joissain tapauksissa naisten puolisot tiesivät asiasta, mutta oli myös tapauksia, joissa puoliso sai tietää sinetöinnistä jälkikäteen. Joseph Smith otti Nauvossa vaimokseen Esther Dutcher Smithin. Hänen aviomies, joka oli uskollinen kirkon jäsen, ei tiennyt asiasta mitään, kunnes Esther kertoi hänelle myöhemmin ja ilmoitti haluavansa jatkaa tätä suhdetta Joseph Smithin kanssa. Tämän kerrottuaan ”se melkein mursi hänen sydämensä.” Estherin aviomies pääsi tästä kuitenkin yli vasta 7 vuotta Josephin kuoleman jälkeen.[10]
Joseph kielsi harjoittavansa moniavioisuutta sekä julkisesti että yksityisesti. Hän kiisti useaan otteeseen myös Emmalle harjoittavansa moniavioisuutta. Kirkon jäsenetkään eivät tienneet mitä kulissien takana tapahtui, koska moniavioisuudesta tuli julkista vasta kun Brigham Young ilmoitti siitä Utahissa vuonna 1852. Joseph pyrki keinoja kaihtamatta pitämään omat ja ystäviensä teot salassa. Hän jopa rankaisi muita pyhiä, jotka harjoittivat samanlaista toimintaa kuin hän itse.
Seuraava osa: Smith kieltää huhut moniavioisuudesta
[1] Wilhem Wyl, Mormon Portraits, 1886, sivu 68
[2] Ibid,[3] Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon korkeaneuvoston pöytäkirjat, 6.2 1841; http://www.i4m.com/think/polygamy/JS_Polygamy_Timeline.htm
[4] Joseph Smith's November 7, 1841 discourse in, Joseph Smith et al, History of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, ed. B. H. Roberts, 7 vols. (Salt Lake City: Deseret Book Co. 1978 printing), 4:445.
[5] Quoted in Gary James Bergera, '"Illicit intercourse,' Plural Marriage and the Nauvoo Stake High Council, 1840-44," The John Whitmer Historical Association Journal 23 (2003), sivut 68-69
[6] Ibid., 59-90.
[7] Richard Van Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, sivu 74, Dialogue of Mormon Thought; Hutchins 1977, 33
[8] Richard Van Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, sivu 75, Dialogue of Mormon Thought;
[9] Richard Van Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, Dialogue of Mormon Thought sivu 75; Cannon, 9 April 1890;
[10] Quinn, Sexual Side of Joseph Smiths Polygamy, sivu 48; Dinger, Nauvoo City and High Council Minutes, sivut 415-417, Quinn arvelee, että Joseph Smith olisi yrittänyt poistaa veljensä nimeä todistajalausunnoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti